31.1.17

Hanaa hanaa




Viime viikonloppuna Myyrmäessä järjestettiin rakennusmessut ja mekin suunnattin sinne kiitos tuttujen, jotka eivät itse pystyneet lippujaan käyttämään. Eikä ollut turha reissu! Saatiin niin hyvä tarjous kauan haaveilemistani Tapwellin mustista hanoista, että nehän me sitten tilattiin. Siklan pakettiimme kuuluu siis lvi-kalusteet Gustavsbergin mallistosta. Niissä ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta ei mitään järin säväyttävääkään. Niinpä olen koko ajan salaa ja vähemmän salaa unelmoinut Tapwelleistä. Nyt se unelma toteutuu ja vieläpä kaksin kappalein, yksi musta ihanuus lyödään keittiöön ja toinen kodariin. 

Messuilla jo pähkäiltiin kulmikkaan ja kaarevan mallin välillä. Lopulta päädyttiin pehmeämpiin linjoihin. Eipä siinä mitään, mutta kun naputtelin tilaussähköpostin niin olinkin  sitten ajatuksissani kirjoittanut siihen juuri sen toisen mallin. Ehkä tässä oli jotain alitajuista, koska nyt tuntuu että tuo vahinko olikin oikeastaan hyvä juttu. Meille tulee siis tuo ylemmän kuvan RIN984 mattamustana. Hassua mistä asioista sitä voikin ihminen olla onnellinen, mutta mä oon nyt tästä!

Jossain vaiheessa harkitsin myös messinkistä hanaa, ehkä jopa ruusukultaista tai kultaista. Jänistin kuitenkin sen suhteen, koska vaikka ne tällä hetkellä näyttääkin älyttömän makeilta ja trendikkäiltä, niin mitä tapahtuu muutaman vuoden kuluttua? Saattaisi kaduttaa, tai sitten ei. Parempi kuitenkin pelata varman päälle: musta on aina musta. Siihen en usko kyllästyväni. Leikitään trendeillä sitten jossain muualla, helpommin muokattavissa asioissa.

Ps. Jos jostain tipahtaa aivan mieletön tarjous ja/tai kasa rahaa, niin sitten lähtee loputkin hanat ja suihkut vaihtoon... :) Katsotaan mihin budjetti venyy!

We got such a great offer on these Tapwell faucets that we happily ordered one for our new kitchen and one for the utility room. I'm so happy! After quite a lot of pondering we decided to go with the one in the second picture. But as I e-mailed our order I accidentally typed in the name of the other model. Which now seems like the best option after all. So maybe, just maybe it was a tiny bit of an intentional mistake.. :)

29.1.17

Missä mennään?



Paljon on tapahtunut sitten viimeisen kirjoitukseni, jotenkin vain on tuntunut hassulta kirjoittaa kun juuri mitään konkreettista ei ole kuitenkaan tapahtunut. Lähinnä tässä on pyöritetty luparumbaa, joka saatiin onnellisesti päätökseen 4.11. Maaurakoitsija aloitti hommansa marraskuun lopulla. Toki siinä vaiheessa olisi jo ollut jotain kuvattavaa, mutta järjettömät savikasat masentavassa marras- joulukuun pimeydessä ja vesisateessa saivat jäädä dokumentoimatta. 

Pari viikkoa sitten valettiin antura ja sokkeli ja siitä vaiheesta on näyttää nämä pikaiset kännykkäräpsyt. Täytyy aktivoitua ja kaivaa järkkäri naftaliinista, kunhan työmaa tästä etenee! Oli kyllä niin hieno tunne, kun tontti ei enää ollutkaan pelkkä tontti vaan siitä näkyi jo selkeästi mihin talo nousee.

Valujen jälkeen jatkuivat vielä maatyöt. Mitä siellä tapahtui, enpä ole varma :D Sisä- ja ulkopuolen täyttöjä ja jotain muuta. Ehkä. Kai. Täytyy sanoa, että harvoin sitä on elämänsä aikana tuntenut itsensä niin uunoksi kuin tässä raksaprojektin aikana. Ei olla miehen kanssa kumpikaan millään tasolla alan eksperttejä, mutta silti tuntuu että asioista pitäisi olla melko hyvinkin perillä. Joku soittaa ja kyselee milloin mistäkin yksityiskohdasta ja useimmiten ollaan ihan öönä. Mies on kyllä ihailtavasti ottanut asioista selvää ja puhuu jo raksaslangia melko sujuvasti, mulla lähinnä iskee päänsärky kun yritän edes ymmärtää mitä kaikkea mikäkin työvaihe käsittää. Mutta onneksi projektissa on mukana myös kasa ammattilaisia, joiden puoleen voi kääntyä kun oma ymmärrys loppuu. Eiköhän tästä näillä(kin) eväillä vielä hyvä tule!

Lähiaikoina aion käydä täällä blogissa läpi suunnitelmia eri huoneiden osalta, joten roikkukaahan linjoilla! Ja viikolla 6 tai 7 paikalle paukahtaa talopakettti. Eli ihan kohta. Jännää!!!

23.10.16

Keittiösuunnitelmia


Luonnoskuva Keittiömaailmasta

https://savo.fi/tuote/bora-basic/

Nyt on päästy omien lempihommien äärelle, nimittäin keittiötä suunnittelemaan! Pariin paikkaan on oltu yhteydessä ja saatu jo tarjouksiakin, ainakin yksi olisi vielä tarkoitus pyytää. Keittiömme tulee siis koostumaan seinän syvennykseen upotetusta osiosta ja saarekkeesta, se oli selvää jo kauan sitten. Taso saisi jatkua toisella puolella saarekkeen yli, ja siihen laitetaan sitten baarijakkaroita. Keittiön värityksestä on myös olemassa selkeä visio: valkoista seinäsyvennykseen, saareke mattamustaksi ja taso valkoinen, mieluiten kvartsia hennolla marmorikuviolla mutta sen aika näyttää. Ja joku statement-hana, kyllä kiitos! Mutta sitten se ongelma: mihin liesi laitetaan?

Alunperin haaveilimme yhtenäisestä, vain korkeista kaapeista koostuvasta syvennyksestä. Yksi näistä kaapeista kätkisi sisäänsä aamupalakaapin = kaikki rumiluskoneet ja laitteet. Tämä tarkoittaisi kuitenkin sitä, että liesi ja allas olisi molemmat laitettava saarekkeeseen. Ja koska saarekkeen kohdalla huonekorkeus huitelee jossain neljän metrin hujakoilla, se rajoittaa puolestaan liesituulettimen valintaa melkoisesti. Kaikki katosta laskeutuvat mallit ovat luonnollisesti poissa laskuista, jolloin jäljelle jäävät nämä erilaiset tasosta nousevat ja lieteen integroidut mallit. Muuten ne on toki kivoja, mutta maksavat mansikoita ja hunajaa ja miljoonia. Toisaalta taas jos lieden siirtää seinän puolelle, tarvitaan tasoa enemmän, joka sekään nyt ei ole ihan ilmaista ainakaan kvartsisena. Apuva! En osaa päättää.

Kun päättämättömyys vaivaa, voi kokeilla perinteistä plussien ja miinuksien listaamista.

Liesi saarekkeessa:                                               

+ aamiaiskaappi
+ aamiaiskaappi
+ sanoinko jo aamiaiskaappi. Se vaan ois niin bueno!
+ selkeä, yhtenäinen ulkonäkö
+ se alkuperäinen unelma

- erikoisliesituulettimien hinta
- vähän työskentelytilaa
- liesi ja allas vierekkäin saarekkeessa - toimivuus?

Liesi seinän puolella

+ enemmän työskentelytilaa
+ ainakin hieman edullisempi hinta

- ulkonäöllisesti huonompi. Ei missään nimessä huono, mutta ei paraskaan
- mihin saa piilotettua kaikki ne rumat pienkodinkoneet?

Kuulisin mielellään teidän mielipiteitä ja kokemuksia!

Toim.huom. Ylimmässä luonnoskuvassa on monta asiaa juu kohdillaan, mutta aika monta myös vähän sinnepäin. Mutta emme anna sen tässä vaiheessa häiritä!

(Juuri kun sain tän kirjoitettua, guuglettelin ja löysin tämän. Ei se tuo jälkimmäinenkään vaihtoehto varmaan huonolta näyttäisi. Kääk....)

http://kitzenkeittio.fi/living-with-less

We are busy planning our kitchen and I love it! Colours and materials have pretty much been chosen already: the built-in kitchen cabinets will be white, the kitchen island matte black and the counter top white/ish (quartz, I hope) with some sort of marble pattern.  Now we only need to decide whether we want a breakfast cabinet, or more counter space and probably slightly smaller price tag by moving the stove away from the kitchen island. Tough decisions!

10.10.16

Homma etenee




Nyt tämä kaikki alkaa tuntua jo jokseenkin todelliselta, koska siinä ne nyt on: kuvat, joilla rakennuslupa laitettiin vetämään. Jiihaa!!!

Selkeälinjainen, simppeli, jyrkkäkattoinen talo. Kapeita ja korkeita ikkunoita. Yhtenäinen iso olohuone-keittiö-ruokailutila, kolme makkaria ja vanhempien makkariin vaatehuone sekä yhteys pesutiloihin. Iso kodinhoitohuone, joka saa suorittaa myös arkieteisen vaativaa virkaa. Siinä ne tärkeimmät mitä oli mielessä, kun milloin minkäkin kirjekuoren nurkkaan hahmoteltiin uutta kotia. Omalla pohjakuvaräpellyksellä kilpailutettiin yhteensä viisi talofirmaa ja päädyttiin lukemattomien tapaamisien ja ankaran pohdinnan jälkeen Siklaan*. "Viimeiseen vaiheeseen" meillä pääsi kaksi talotoimittajaa ja lopullinen päätös piti tehdä vähän intuitiollakin, niin lähellä tarjoukset olivat toisiaan. Silloin oli tunne, että siklalaiset tajusi hyvin meidän vision ja joustavuutta löytyi. Ainakin tähän asti tuo tunne on osoittautunut oikeaksi ja toivottavasti jatkossakin! Koko kilpailutusvaihe oli mun mielestä todella rasittava ja oon niin onnellinen että se on nyt takanapäin. 

Kuten asiaan vihkiytyneet varmasti näistä kuvista näkee, on tässä tausta-ajatuksena pyörinyt Kannustalon iki-ihana Lato, enkä sitä pyri mitenkään peittelemään. Pariin otteeseen istuttiin heidänkin edustajien kanssa alas ja suunniteltiin ja funtsittiin, mutta joko talomallit oli meidän tontille liian leveitä tai pohjaratkaisu ei ollut toimiva ilmansuuntia ajatellen. Sitten vastaan tuli myös se mikä rakentajilla usein, eli se kuuluisa budjetti. Niinpä lähdettiin työstämään tätä omaa "köyhän miehen latoa" ja tykätään niin kovin! Miltä näyttää teidän silmään?

Talopaketti otettiin Siklalta väliseinien pohjamaaliin saakka, siitä eteenpäin pitäisi sitten nakutella itse. Ei tosiaankaan olla mitään raksojen ammattilaisia, mutta yhden remppaprojektin kokemuksella päätettiin silti uskaltaa ottaa loput hommista omaksi iloksemme/suruksemme. Osittain siksi, että pääsee itse valitsemaan matskut ilman turhauttavaa vaihto- ja hyvitysrumbaa, osittain budjettisyistä. Aika näyttää tuliko otettua liian iso pala haukattavaksi, ja ainahan sitä voi käytettävissä olevien eurojen rajoissa delegoida hommia tarvittaessa muillekin. Märkätilat ainakin on sellainen alue, johon ei näillä hermoilla ja kyvyillä aiota koskea pitkällä tikullakaan, jos ei ole ihanihan pakko.

*blogiyhteistyö

Ps. Tässä vielä ihailtavaksi itse netistä kaivetulla ilmaisohjelmalla väsäämämme pohjakuva, jonka kanssa talokauppiaiden ovia lähdettiin kolkuttelemaan. Ei se nyt edes niin kovin paljoa muuttunut, pakko sanoa! 




This all still seems a bit surreal, but now we have officially applied for a construction permit with these pictures. Yay! We are very happy about how the house and floor plan turned out to look like. What do you think?

2.10.16

For the new home




Mistä se tuollainen otsikko mun Pinterestiin tupsahti? Entä minä piiiitkästä aikaa takaisin tänne blogin äärelle? Siinäpä vasta kysymykset, joita lähdetään nyt avaamaan. Sen sanon ainakin, että onpas mukava taas kirjoitella!

Sitten viimeisimmän postaukseni, meilläpäin on tapahtunut paljon. Kolmen hengen taloudesta tuli se perinteikäs 2 aikuista ja 2 lasta viime marraskuussa, kun pieni neitimme syntyi. Ihana pieni ja eläväinen arkemme ilo ja isoveljelle mainio höykkyytettävä. Tällä kokoonpanolla haaveiltiin lähtevämme nyt syksyllä joksikin aikaa asumaan Australiaan, paikkaan johon ollaan täysin ihastuttu. Vaikka tätä miten selviteltiin, tuntui kuitenkin että tällä kertaa tämän haaveen edessä tie nousi pystyyn. Oli liian monta kättä ojossa vaatimassa tonneja sinne ja tonneja tänne, eikä siltikään olisi voinut olla varma siitä, että kaikki onnistuisi. Ei auttanut kuin haudata tämä haave ainakin toistaiseksi ja kääntää katse kotimaahan. Mitäs me nyt täällä sitten tehdään muuta kun jäädytään pystyyn?

Kerrostalokolmiomme oli sen kokoinen, että siinä olisi hyvin vielä kahdenkin lapsen kanssa asustellut, mutta meillä oli tunne, että johonkin on lähdettävä. Jotain on tehtävä. Laitettiin asunto myyntiin vähän kokeilumielessä ja sehän vietiin käsistä ennen ensimmäistä näyttöä. No jotain oli siis tosiaan tehtävä. Pitkällisen ja tuskastuttavan asunnonetsintärallin päätteeksi tultiin siihen tulokseen, että sitä mitä rouva (ja herrakin tietty) haluaa ei taida olla myynnissä. Ainakaan sopivalla hintalapulla.. Ja niin lyötiin kesällä euroja tonttikauppiaan kouraan.

Mööpelistä tulee täten jonkinsortin raksablogi. Ei kovin tekninen sellainen, koska se puoli hommasta on allekirjoittaneelle edelleen melkoista hepreaa. Täällä keskitytään siis siihen projektin kauniiseen puoleen, joka on toivottavasti edes jotenkin hanskassa. Tulossa on jotain melko mustavalkoharmaata höystettynä vaalealla puulla, marmorilla ja messingillä. Suukin tulee olemaan tuolla viimeksimainitulla, mikäli budjettimme kaikki nämä toiveet kestää. Missä ja miten näitä matskuja tulee talossa olemaan, ei vielä ole lyöty lukkoon. Mutta roikkukaahan matkassa niin eiköhän sekin ajan kanssa selviä!

Here we go again! This time Mööpeli will be all about our house building project. I'm not going to go into detail about all the technical stuff (mainly because it's pretty much beyond my comprehension), but concentrate on the beautiful side of the project here instead. Stay tuned for what it's going to be like!

23.2.14

Lamppulöytö






Ruokailutilamme on olohuoneen pimeimmässä kulmassa (ei muuten helpota tilan kuvaamista..) eikä ruokapöydän päällä ole paikkaa kattovalaisimelle. Siksi meillä on jo pidempään ollut hakusessa jalkalamppu valaisemaan tuota nurkkausta. Monenlaisia vaihtoehtoja, uutta ja vanhaa on pyöritelty, mutta sopivaa ei ole osunut silmiin.

Sitten harvemmin kirppisteleviä onnisti. Käynti kierrätyskeskukselle ajoitettiin kerrankin oikein, sillä siellä nökötti tuo kuvien kaunokainen! Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Ehkä sekunnin sadasosan harkinnan jälkeen lompakko tyhjeni kokonaisten 16 euron verran ja koti sai kaipaamansa valaisijan. Nyt silmä lepää ja ruokailijat näkevät mitä suuhunsa ahtavat. Kaikki oikein hyvin siis!

We found this floor lamp from a recycling center. It's so beautiful and exactly what our quite dark dining area has been screaming for. Happyhappyhappy!

16.2.14

Vaivan arvoinen vaneri







Pari päivää sitten kurvattiin vanerikaupoille. Rouva unohti ottaa mitat, joten summamutikalla mentiin, eikä siinä mitään. Nappiin meni siltä osin, se selvisi kotona. Mutta ennen kotiinpääsyä tapahtui paljon. Se nimittäin meni kauas napista, ettei tuo pahainen vanerinpala mahtunut meidän autoon vaikka kaikki takapenkit kaadettiin ja kaikki mahdolliset kommervenkit kokeiltiin. Mies oli sitä mieltä, että sinähän tuon halusit ja niin löysin kohta itseni bussista valtavan vanerin kanssa. Ensimmäiseen linjuriin pääsin sisälle, vaihtobussista käännytettiin ovelta. Siinä vaiheessa jäljellä oli vielä pari kilometriä ja ei auttanut muu kuin ottaa vaneri kantoon. Ensin kannoin pään päällä, sitten vasemmalla kädellä ja oikealla ja sama alusta. Olipahan iltalenkkeilijöille viihdettä! (terveisiä vaan jos tunnistat itsesi)

Kaukana ei ollut, että olisin nakannut koko komeuden jorpakkoon. Mutta onneksi löytyi sinniä ja sopivasti jerkkua ranteesta, koska paljon tyytyväisempi en voisi tuohon uuteen sängynpäätyyn olla!

This piece of plywood traveled to our home by bus together with me, because we couldn't fit it in our car. At some point of the journey that also consisted of a lot of carrying and cursing, I was almost ready to throw the whole thing away. But now I couldn't be happier! I love the result and I think it was all worth it in the end.